olo ei valuee - valu ei oloè

blogitekstii vaan tulee eikä enää ees pysty päätteleen kenen hihasta se on suikahtanu.
mut nyymiys on hyvä.
nymiteetti
Anon
               armoa

                                 teiltä hakkereilta

jepjep epätoivoista sätkintää tanssiluokassa
k o r e o g r a f i a
jonka pitäis olla huomenna valmis
         MUTTA eipähän ole
         MUTTA impro onkin kauneinta no ei varmaan oo
         MUTTA hei eihän me oikeesti tehä muuta kun improo tässä todellisuudessa
meidät[/mut] teilataan heti huomenna klo 8.05 kun käperryn niiden edessä (koska lokki leijailee sukkanauhoissaan shakkilaudan äärellä eikä varmana pääse mun kaa istuun alas nouseen ylös)  ja pitäis kyetä ilmaisemaan. haluisin piiloutuu vaikka hiihtopipoon niin ne ei vois tulkita mua naaman perusteella.

alan pitään tilastoo näistä jatkuvista "sä näytät niin surulliselta" -huomautuksista
tänään viimeks

älkää olko niin iloisia niin on helpompi olla massaa

EI! EI! EI! EI!

suippoparta:)

tämä ei ole runo, halusin vaan kertoa miltä minusta tuntuu
on niin kiire niin kiire
en edes huomaa että luonto muuttuu
ehkä huomaan vaan kun itse muutuin
liikaa huomiota vääriltä ihmisiltä

ei mitään pysty tekemään kunnolla (ei edes tätä)
en vaan jaksa
toisinaan ahdistaa. nyt ahdistaa. ehkä juoksenkin vessaan ja en tiedä oksennanko vai mitä. vaan tärisen. ehkä lyönkin pääni sen vessapöntön reunaan. niin että tulee verta. ehkä en uskalla. ilmeeni kun telkkarista tulee pelkästään seksiä. no ei pelkästään. mutta vähän kumminkin. ja pillunmuotosia piirakoita. nyt lähestytään asialinjaa.

aina väsyttää. syysloma on tekopyhyyttä. muka lomaillaan, mutta oikeasti vaan märehditään liiassa tekemisessä. nautitaan nyt sitten. elämäntavat vaan rappiolle. ne on jo. haluaisin käydä metsässä, mutten uskalla koska pelkään että en ehdi. niin väärin. himoitsen suunnattomasti ******. enkä näekään ketään koskaan. älä vie multa hermoja ja aikaa ja henkisiä voimia. ja niin viet kuiteski.

en muista mitä aineita mulla on tässä jaksossa

loppuispa se jo. vihaan ********.
 ****** on ainut läheinen. oikeesti. ehkä.

tunnetko alemmuskompleksia? kyllä.
tunteeko muut? kyllä.
tunnetko jonkun joka ei tunne?

too much alchohohoh......

turhaan. enhän salli itseni tuntea riemua.
(paljon tekstiä. ette halua kuulla, joten en laita sitä tähän)
mikä mussa on vikana?

en tajua mitään muuta paitsi että


tai no en mä tiiä uskallanko sanoo hih


no siis


panettaa.

aivan liikaa kiviä sydämellä.
haluan pois
haluan uuden alun.
onko tällä mitään merkitystä?
ei ole.
no miksi niin sitten uskotellaan?
Mä en oikeesti jaksa.
Ei tässä vaiheessa auta enää syyllistäminen ja kommentointi. (kommentoikaa)
EIKÖ KUKAAN TAJUA

Ei tää vaan kertakaikkiaan voi mennä näin!


TEEN MITÄ TEEN.
MITÄ TEEN?


(juon teen) (en juo)

hei! kohta

MÄ TARJOON.

Olee

Voisin melkein väittää olevani äärimmäisen otettu tästä. Melkein, koska äärimmäisyys on, no, aika äärimmäistä. Time extreme - tempus extremus. Ajan ääreillähän tässä liikutaan. Kuullessani ensikertaa tämän yhteisön elinvoimaisuudesta ja olemassaolosta (bemassfromfeeling) ajattelin et oh dog. Oh dog ei muuttunut lainkaan kun luin postauksia.

"Ei vielä yhtäkään jäsentä"    -ole ensimmäinen

terveisin

kuus punatulkkua ja yks mulkku, kiitos

Pettymyksen hetkellä jäädyn ja kuuluu boom. Sit kutisee kuluisa budum tssss ja alkaa naurattaa. nauris

Nauru peittää häpeän. Vaivaantuessa kaikkia sniikisti naurattaa. hymyilyttää vaikkei oo hauskaa. Oikeestihan nauru on maailman pienin valtio. Sen on saari, jossa asuu prosentuaalisesti eniten ylipainoisia jannuja. Nyt tiedätte.

Aika on. Ihminen kuluu. Pakko pitää kirettä. Paitsi että ajan tuhlaaminen kasvattaa motivaatioo olla tuhlaamatta sitä.

sitruuna ja sinä

minimun mega max vol lol post: sattuuhan se. ai saatana.

Kiitos 
Kai. Kaikesta. 

keep it up (muutkin voi halutessaan postata, pyytää vaan tunnukset ja noin)


Koiranaalia on historian saatossa myös kommentoitu:

1. oot(te?) sekasin mut ehkä tavallaan pidän siitä

2. en ymmärrä enää mitään

3. oot(te) parhaita, lauseet rakastuttaa
oon salainen ihailija

4.  rakkaus levitköön niinku oksennustauti!
salaa ja nyt julkisesti ihailen sitä että jaksat(te) antaa palautetta

ihanaa
ihahaa
hahaa 


Oma kommenttini:

Sekaisuutta, tapoja (sovinnaisuutta, Entschuligen Sie Liebe Nietzsche) pitoja (kestitkää mua mun kotona kun siihen kuuluu siivous ja siellä haisee home ja mä oireilen ja vihaan 70-lukua ja taloudellisista syistä ryittyjä rakennushankkeita) ymmärtämättömyyttä, parhautta (muualla; Kaj opettisit mutkin näkemään lähelle tai ainakin sopivalle etäisyydelle. vai päätyiskö se vaan imuun ja twilight-uniin) rakkautta ja salaisuuksia. ts. todellista rakautta - sitä romanttista - lähinnä salasuhteissa. siinä tietyssä salasuhteessa ja sitten muissa suhteissa salaa (ystävä hyvä, eipä tunnusteta sitä edes itsellemme, toisistamme puhumattakaan. puhutaan vaan ja lopulta... ei mitään tai kaikki se - selvinnee?) TAUTEJA oksennettua räkää mikäli keuhkoistaan voi oksentaa

julkisuutta ja jaksamista. JEP: julkista jaksamista, sisäistä kuolemaa.  



IHA,

IHA

KIVA.

ET IHAILET.
MUT JOS OISIN REILU,
SANOISIN: EI KANNATA
KOKEILLA,
NÄÄ KOKEMUKSET KANNATTAA VAAN MULLE
NE KANNATTELEE MUA

sulle on ihan omat jutut, löyä ne ite 

 

hah hah?


kun on  kerran päättänyt ajaa suoraan niin ei käännytä.

ei vaikka vastaan tulee rekkoja ja kyltti, jossa mopojen ja raktorien päälle on veetty punaisella isot henkselit. pyöriä ei kyltissä ees mainita, koska kuka hullu nyt yrittäisikään moottoritiellä pyöräillä, siis pyörällä. siis sillä manuaalisella, jossa poljento on tuttu ja turvallinen kuin poppispiisissä konsanaan.


RASTI RUUTUUN JOS

[x] oli yö

[x] laittoi musiikkia kovemmalle

[x] edellisen tarkoituksena oli peittää hurjat äänet ja pelko

[xxxxxxxxx] rekka ohitti metrin päästä

[x] nolotti


10 X papukaijamerkki: päättömälle päätökselle, B(asso)-luokan radion naiskuiskaajalle, kuulle ja kyltille, jossa lopulta komeilikin 40.

Ja koska lupasin tehdä mestaripostauksen, liitän tähän vielä kuvan meidän uudesta kodista. Kuvassa korostuvat yllättävän kauniisti ja tasapuolisesti kodin tällä hetkellä hallitsevimmat elementit. =)


























 

dimitrille terkkuja























näsijärven kadulla tavataan eli Grande Finaleksi esitän runoni koskien elämäntarkoitusta ja muuttopuuhia.

muutin omilleni viikko sitten

mitä nyt ilman avaimia

jouduin luikkimaan kotiin (kotiinkotiin)

yöksi

ensimmäiseksi

ja toiseksi

otin vieraita

             Päivinkin

              öisinkin 

Kaikkien Kotiin 

kodikkuus vaatii puhtautta

ainakin ennen ihmisten

tuloa 

hämärää, ruokaa ja

liekkejä

puhtaus vaatii puhtia 

siivoojaa uutteraa

ainakin ennen

taikasieniä ja

leikkejä

magic towel & mind blow

I SEE

!

en enää koskaan siivoo ilman sieniä

Olen keksinyt elämälleni määränpään

jota kohti matkatessani

jota matkalla kohdatessani

opettelen vaikka tanssimaan ruusuilla

hymyilemään syystä 

ja sitten 

elämäni tultua

koettelemuksista

kiitolliseksi

tanssiksi

eli siis

siivouksen (tilan)

muututtua 

transsiksi 

ojennan

Sinulle

ruusun

haistat -- maistat:

syömme

syömmein

nauraessa

&

ymmärrämme

elämää

-

elämäni

 tarkoituksen:

Se on biohajoilu. 

nyt en naura vaan jään kotiin sairastamaan

vaikka kaipaan

sillä, 

sinun ei pidä etsiä ystävääsi tappaaksesi aikaa. Hae häntä hetkinä, jotka ovat täynnä elämää.

muuan kahlil gibrania laintakseni

post scriptum:

löin pään lamppuun ai vittu tunnen miten veri vuotaa mun aivoissa. timo nuutisen mukaan tähän voi kuolla. jos näin käy, rakastelkaa. mun hautajaisissa saa. ai helvetti ihan oikeesti. miten paljon elämää voi vihata (näinkin kovan luokan opitimisti, miten te muut pärjäätte!? olen naiivi)

atalassa ei enää muuten yskitä -> syy yskään näsinkallion kämpässä -> mitä nyt 

Puut on kauniita mutta silti vaan puita

Ihmiset on kieroja vamppyyreitä jotka imee toisten ihmisten kauneuden sisältä ja juhlii sillä kunnes kauneus on käytetty loppuun. Ja on aika etsiä uusi kohde jonka sosiaalisia taitoja vampyyrit menevät koettelemaan kunnes saavat imettyä itsensä kylläiseksi. Surullista mutta totta.
    Petollisinta on että vamppyyrit tuntuu aluksi siltä ihmiseltä jota olet aina etsinyt kunnes löydät itsesi pohtimassa elämän merkityksellisyyttä ja edessä olevaa pimentynyttä käytävää johon aijot ase ohimolla tarmokkaasti astella. Lopulta käytävää kuljettuasi huomaat valoa ja sisäistät sen faktan että elämä on harvinaisen arvokasta annettavaksi pois. Tämän jälkeen ymmärrät että onni on aina ollut lähellä; et vain ole löytänyt sinulle sopivinta muotoa ymmärtää.

T. Kaj