Jerome saapuu takaisin kotiin

Saatana olkoon nyt tämän runon alku ja putoava tähti lopetuksena sille "...Saatana puhui niin, ja koko eksynyt kansa hurrasi hurmiossa. Heillä ei näet ollut muuta kuin usko ja lupaus sekä usko tuohon lupaukseen joka sisälsi seuraavan: Kukin ken on heikkoudessaan vahva ken vahvuudessaan heikko ylpeydessään nöyrä vaan ei nöyryydestään ylpeä kukin sellainen on minun lapseni minun siemeneni ja puuni minun rakkauteni kohde ikuisen rakkauteni minun ihanan ikuisuuden peittoon hennosti putoava tähti." Ja kansan kyyneleet elvyyttivät kerran muinoin kuivuneen Tigriksen suloisen virran Sillon, tämän katkeran loiston nähdessään Jerome tiesi sydämessään saapuneensa takaisin isiensä kultaiseen maahan.