Kaukana on lapsuuden pimeät talvet upottiin lumivuoriin huipulla tuuli kun
haistoi villahien ja kodin lämpimän kaakaovalon Huminaa
jonottavienkin valojen joista joista niin kaukana tässä latvojen
reunustamassa tähtitodellisuudessa kun sinisestä muovilapiosta on
moneksi eikä ohikulkijoilla ole sanottavaa Vähän lunta puntissa mutta kotiin
mennään vasta kun selkä sitä täynnä ja me varotaan laskemasta puuta
päin Meidän on metsä ja kymmenet laskumäet Toisinaan
luistimet joskus tuppi irtoo hankeen kierrosten jälkeen jalkoja
pistelee puutuu terät peilipintaan jää tärykalvolle kalahdukset kuin
lusikka täyden jogurttilasin pohjaan Muistatteko
ja huomaan
Runsasta
VastaaPoista